Sillä välin hän kalpeni ja laihtui huomattavasti, kärsivä piirre ilmestyi hänen kuvankauniille kasvoilleen tehden hänet vielä viehättävämmäksi, ja Katariina piti hänestä mitä hellintä huolta.
Eräänä päivänä, kun hän pyysi ja kehotti häntä sanomaan, vaivasiko häntä joku suru, peitti tyttö kasvonsa käsillään ja puhkesi valtavaan itkuun.
Kuningatar kietoi käsivartensa hänen vyötäisilleen ja koetti vetää häntä luokseen.
Tytöltä pääsi tahtomattakin tuskanhuudahdus.
"Mikä sinua vaivaa?" virkahti Katariina kauhistuneena. "Teinkö sinulle pahaa?"
"Älkää kysykö minulta; minä en saa ilmaista mitään", änkytti tyttö vaikeroiden.
"Kuka sinua kieltää?"
"Valani."
"Kenelle annettu?"
"En uskalla sanoa."