"Kuninkaan malja!"
Muut viisi nousivat heti. "Kuninkaan malja!" toistivat he kuorossa.
Sitten pikarit kääntyivät alassuin, ja he asettuivat paikoilleen.
"Ei voi kieltää, että saamme paljosta olla kiitollisia kuninkaalle", sanoi eräs enemmistön mies; "tästälähin tarvitsee rälssimiehen pitää sodan aikana vain yksi vakinainen ratsumies jokaisesta 400 markasta, mitä hänellä on vuotuista tuloa perintötilastaan."
"Jos sotaa käydään ulkomailla, on ratsumiehen palkka maksettava vain kahdelta viikolta, sitten se tulee kuninkaan asiaksi", lisäsi toinen samaan puolueeseen kuuluva.
"Rauhan aikana on aateli vapautettu puolesta sotapalveluksesta", huomautti kolmas.
"Jokainen aatelismies on omasta puolestaan aina vapautettu sotapalveluksesta", huudahti neljäs.
"Enemmän, hyvät herrat, enemmän!" kuului vähemmistöstä.
"Meidän etumme eivät ole vielä tähän loppuneet", puuttui taas puheeseen ensimäinen. "Rälssitalonpoikien sakkorahat on tähän asti jaettu kuninkaan ja neuvosherrain kesken. Tästälähin ei tule kuninkaalle mitään, vaan kreiveillä, vapaaherroilla ja ritareilla on yksin tämä oikeus perintötiluksillaan."
"Jokaisella rälssimiehellä on samoin tästälähin oikeus kantaa talonpojiltaan tuomarille ennen tulleet sakkorahat", intti toinen.
"Ei ketään muita kuin aatelismiehiä saa määrätä tuomareiksi", huomautti kolmas.