"Kuningas oli pidättänyt vain muutamia kihlakunnanoikeuksia jokapäiväisille hovipalvelijoilleen, olkootpa ne aatelisia tai ei", lisäsi muuan enemmistön miehistä.
"Se näyttää osoittavan, että virat ovat olemassa tulojen tähden", huomautti eräs vähemmistöstä.
"Kukapa muuta sanookaan?"
Yleistä naurua.
"Hyvät herrat, juokaamme kukin oma maljamme!"
Se hyväksyttiin kaikuvilla suostumushuudoilla.
Eräs vastustajista huomautti: "Mutta mitäpä jos kirjuriluokka uhkaa tunkeutua aatelin ikivanhoihin oikeuksiin kaikkien tuottavien virkojen suhteen?"
"Sen vahingon voimme korvata monessa muussa suhteessa", vastasi eräs enemmistöläinen; "aatelistolla on oikeus kaupankäyntiin ulkomaisten kauppiasten kanssa, ja tästä oikeudesta se ei koskaan hellitä."
"Mutta jos kuninkaan mieleen juolahtaisi ensi vuonna peruuttaa mitä hän tänä vuonna on tuhlaillen myöntänyt, miten sitten käy?"
"Hän ei uskalla sitä."