Se tapahtui melkein silmänräpäyksessä.
Monta tuttavaa siinä tavattiin; toiset näkivät tuntemattomia kasvoja edessään, mutta hetki oli liian vakava, jotta siihen olisi mitään erityistä huomiota kiinnitetty.
Mutta erääseen kiintyivät kaikkien katseet. Näytti siltä, että kaikki tunsivat hänet, ja ne harvat, jotka eivät tunteneet, saivat pian lähinnäseisovalta tietää, kuka hän oli.
Peder Levers oli ollut eräs kuningas Eerikin monista amiraaleista; hän näytti olevan 30 ja 40 vuoden välillä, ja hänellä oli terävät kasvojenpiirteet.
"Huomaan, että olen tunnettu", sanoi hän kumartaen ivallisesti. "Ehkäpä on tunnettua myöskin, miten kiintynyt olen onnettomaan herraani?"
Myöntävää muminaa kuului.
"Henkeni tahdon panna alttiiksi pelastaakseni hänet!"
"Minä myös, minä myös", huusivat useat.
"Ah!" huudahti entinen amiraali. "Minä huomaan täällä useita kuningas
Eerikin henkivartijoita; me voimme toivoa menestyvämme!"
Nuori Niilo Pietarinpoika Silfversparre ja Jaakko Bagge, amiraalin poika, sekä useat muut lausuivat kiihkeästi paheksuvansa sitä kohtelua, jonka alaiseksi kuningas Eerikin täytyi alistua, ja sanoivat mitä innokkaimmin haluavansa, että hänet voitaisiin vapauttaa.