Oltiin yksimielisiä siitä, että hän varmaan lähtisi vankilasta muuttunein mielin ja että olisi onni, jos ajoissa päästäisiin vapaaksi katolisesta paavilaiskiihkosta, joka uhkasi saada jalansijaa maassa.
Tästä olivat kaikki yksimielisiä. Joku ehdotti, että ryhdyttäisiin kirjeenvaihtoon kuningas Eerikin kanssa, nimiä mainitsematta.
Peder Levers otti sen toimekseen. Hän sanoi kyllä keksivänsä keinoja ja todistukseksi hän otti esiin erään Eerikin kirjeen, jossa tämä ilomielin sanoi kuulevansa kaikkia pelastusehdotuksia. Hän tahtoisi kernaasti valmistaa avoimen kirjeen kaikille uskollisille alamaisilleen, luvaten kaikkea hyvää, jos he auttaisivat häntä; mutta kaiken pitäisi tapahtuman joutuisasti, ja nimensä alle hän oli kirjoittanut latinaksi: "pian, pian, pian, mitä pikimmin."
Tämä kirje ynnä amiraalin ominpäinen menettely eivät olleet laimentamatta osanottoa; kyseltiinpä, joko hän oli tehnyt suunnitelmia kuninkaan vapauttamiseksi.
Oli, kyllä hän oli tehnyt. Kuningas Juhanalla oli aikomus 20:ntena päivänä matkustaa etelään päin; silloin oli linna yllätettävä ja Eerik vapautettava.
Kaikki katselivat hämillään toisiaan; olihan se aivan kuin olisi vapaaehtoisesti pistänyt päänsä ansaan, ja siihen ei kellään ollut halua.
Mutta amiraali selitti, että linnan vartijaväkeen oli otettu monta, jotka ennen olivat olleet hänen palveluksessaan, ja että hän menee yksin, ellei saa ketään kanssaan, mutta siinä tapauksessa hän myöskin pitää palkinnon yksin.
Mutta kuninkaan nuoret henkivartijat selittivät yhdestä suusta tahtovansa ympäröidä Eerikin ja riemusaatossa viedä hänet vankilasta.
Kaikki muut seisoivat hämillään ja neuvottomina; heillä oli hyvin vähän halua olla osallisina yrityksessä.
Vaihdettiin katkeria ja epäluuloisia silmäyksiä.