Mutta ilkityö lykkäytyi sentäänkin tuonnemmaksi, joko siitä syystä, ettei vaaraa enää pidetty uhkaavana, tai siksi, että pelättiin Kaarle herttuaa, niin kauan kuin vanki oli herttuakunnan alueella.
Ehkäpä tämä olikin syynä siihen, että Eerik v. 1573 siirrettiin
Gripsholmasta Vesteråsiin.
Mutta oli siihen toinenkin syy!
Viime päivinä ennen vangitsemistaan oli Eerik lausunut, että hän kaivauttaa johonkin 50,000 dukaattia ja sitten pakenee valtakunnasta.
Ja hän oli luvannut tulla rauhallisten aikojen palauduttua takaisin, ottaa kullat kätköstään, pestata miehiä ja karkoittaa veljensä.
Nuo 50,000 dukaattia häämöttivät aina Juhanan himokkaissa silmissä; niiden tähden hän uskoi hupsujen näköhairahduksia panettaen monta kertaa useissa eri paikoissa toimeen tarkkoja etsimisiä luullun aarteen löytämiseksi.
Erittäinkin luuli Juhana sen olevan Gripsholmassa, ja sentähden täytyi saada Eerik pois; olipa kuin hän olisi pelännyt, että vanki voisi puolustaa oikeuksiaan.
Mutta miten kaivettiinkaan ja etsittiin, ei mitään aarteita löydetty.
Ja kuitenkin oli Juhana laskenut ne omikseen.
Rahalliset asiat olivatkin melkein epäilyttävällä kannalla. Juhanan ja Kaarlen väli oli kaikkea muuta kuin hyvä.