Poika kuunteli tarkkaavasti; hän lupasi painaa kaikki mieleensä ja ottaa äidin neuvot tekojensa ohjeiksi.
Niin suuri oli Katariinan huoli pojastaan, että hän kuvaili tälle kaikki mahdolliset elämänkohtalot, joihin hän voi joutua, ja neuvotteli hänen kanssaan, miten hänen pitäisi menetellä kussakin eri tapauksessa.
Luonnollinen seuraus tästä oli, että Annan kasvatus lyötiin laimin; on myöskin mahdollista, ettei katsottu tarpeelliseksi antaa hänelle samanlaista opetusta. Miten olikaan, hän sai kasvaa tietämättä niistä taisteluista, jotka raatelevat maailmaa.
Hänen imettäjänsä, eräs protestanttinen vaimo, jonka leskikuningatar lähetti herttuattarelle prinsessan syntyessä ja johon tämä silloin katsoi olevansa pakotettu tyytymään, oli sitten jäänyt sinne joko unohduksissa tai sentähden, ettei Anna tahtonut luopua hänestä. Tämä tuli nyt kaikessa halpuudessaan nuoren ruhtinattaren salaiseksi omantunnon neuvojaksi.
On kummallista, että luonnon helmasta lähteneen ihmisen on niin helppo erottaa, mikä on oikein, mikä väärin; mutta sepä olikin ainoa, mitä Briitta taisi.
Lukea hän ei osannut, kirjoittaminen ei tullut kysymykseenkään; neulomaan hän oli ahkerampi kuin kukaan muu, mutta se johtui siitä, ettei kukaan — kun hän oli melkein kuuro — kuluttanut hänen aikaansa lörpöttelemällä hänelle uutisia.
Mutta kun prinsessa pani pienen suunsa hänen korvaansa, kuuli hän jok'ikisen sanan. Ehkäpä Anna piti siitä, että hänellä oli ystävä, johon voi oikein luottaa, sillä joka päivä hän tuli hänen luokseen pikku asioissaan, ja Briitan kasvojen ilme lausui hänelle sanoittakin, mitä tämä ajatteli asiasta, hyväksyikö vai hylkäsikö.
Mutta mykkä ei Briitta ollut; tapahtuipa toisinaan, kun hän oli kauan miettinyt tuonne-tänne, että hän oikein pontevasti lausui mielipiteensä, ja ihmeellistä oli, miten se aina oli sopusoinnussa Annan oman sydämen sisimpien ajatusten kanssa.
Niin alhaista alkuperää oli se perustus, jolle lapsen omintakeisuus rakentui, mutta sitä ei hänen saamansa opetus millään tavalla horjuttanut. Se päinvastoin täydensi sitä, ja monasti oli hänen ympäristönsä aivan ymmällä siitä, että hän aina tiesi, miksi hän tahtoi tuota eikä ensinkään huolinut tästä.
Sydämellinen rakkaus yhdisti molempia siskoksia. He luottivat melkein rajattomasti toisiinsa. Annan paljoa lujempi tahdonvoima vahvisti ja piti pystyssä Sigismundin hempeää mieltä, ja kun Anna lausui ajatuksensa kiivaasti, tarvittiin vain silmäys Sigismundilta, ja kohta hänen äänenpainonsa muuttui hellemmäksi.