Useimmat menivät luonnollisesti oikealle, ainoastaan muutamat harvat,
Martti piispa etunenässä, vasemmalle.
Koetettiin kaikki keinot, jotta hänet olisi saatu taipumaan, mutta turhaan. "Sanoa sanansa ja pysyä siinä", lausui hän saaden Juhanan luomaan silmänsä maahan.
Heti senjälkeen julisti kuningas, että jokainen, joka vastustelullaan herättää levottomuutta ja tyytymättömyyttä maassa, joutuu siitä vastaamaan hänelle ja valtaneuvostolle.
Seuraavana päivänä, kun papit olivat kutsutut linnaan kuninkaan luo, seisoi piispa yksin vasemmalla puolella.
Mutta ne muutamat sanat, mitä hän lausui, ja hänen arvokas esiintymisensä vaikuttivat läsnäolijoihin niin, että kun liturgia sitten allekirjoitettiin, siihen otettiin ne huomautukset, joita tämä oikeutta harrastava ja arvossapidetty mies oli sitä vastaan tehnyt.
Pian senjälkeen saivat molemmat vangit tulla takaisin, ja vielä kerran koetettiin kaikkia mahdollisia keinoja, jotta heidät saataisiin kirjoittamaan nimensä liturgian alle, mutta kun ne huomattiin turhiksi, lähetettiin Angermanus kirkkoherraksi Ahvenanmaalle, ja Salomo sai pitkät ajat olla vankeudessa, ennenkuin sai palata Vesteråsiin.
Linköpingin piispanistuimen sai Pietari Kaarlenpoika arvokkaaksi palkkiokseen, ja Kaarle herttua kutsui viraltapannun Martti piispan Nyköpingin kirkkoherraksi.
Jo maaliskuussa 1576 lähetti Juhana muutamia uskottujaan Kaarlen luo ja heidän mukanaan kappaleen liturgiaa pyytäen, että sitä käytettäisiin jumalanpalveluksessa herttuakunnassa niinkuin muuallakin valtakunnassa.
Herttua vastasi, että sekä häntä itseään että hänen siskojaan oli isän testamentissa neuvottu ja kehotettu välttämään inhimillisiä tekeleitä; sentähden hän ei voinut niin pian mukautua uusiin ehdotettuihin kirkonmenoihin.
Sellaisella vastauksella saivat lähettiläät palata; ja kaikki kuninkaan myöhemmätkin samansuuntaiset yritykset raukesivat Kaarlen lujaan tahtoon pystymättä.