Mutta ei siinä kyllin. Luostari-Lassi kirjoitti kardinaali Hosiukselle Roomaan sanoen, että mies oli kuninkaan uskottuja ja että asiassa sentähden oli katsottava läpi sormien. Asia toimitettiin arkkipiispan tietoon, ja tämä suuttui niin, että kielsi jesuiitan hoitamasta virkaansa kollegiossa.
Kuningas vapautti hänet kuitenkin. Mutta yleinen mielipide ei vapauttanut: se kuohui harmia ja kiihotti tyytymättömyyttä katolisuuteen.
Juhana ei enää pitänyt itseään kyllin voimakkaana saamaan liturgiaansa käytäntöön ilman ulkoapäin tulevaa apua.
Luostari-Lassi oli kyllä luvannut auttaa häntä, mutta voimakkaampi tapa oli tarpeen.
Jos paavi antaisi vahvistuksensa hänen liturgialleen, silloin olisi reformaattori, Ruotsin kuningas, tullut vanhan testamentin profeettain arvoiseksi. Mutta tämän ajatuksen hän piti omanaan ja muka vain kuningattaren ja Fechtin kehotuksista suostui lopultakin ryhtymään välittömään neuvotteluun Rooman kanssa.
Pontus de la Gardien ja Fechtin piti yhdessä matkustaman Italiaan.
Matkan tarkoituksena oli muka pyytää paavin välitystä liittoon keisarin kanssa Venäjää ja, jos niin tarvittaisiin, myöskin Tanskaa vastaan, sekä samalla koettaa saada Ruotsin kuningattaren äidinperintöä espanjalaisen varakuninkaan Ignatius Mendozan kautta, joka oleskeli Neapelissa.
Mutta lähettiläillä oli myöskin salainen tehtävänsä: neuvotella Roomassa kirkollisesta yhdistymisestä, jota Juhana esitteli määrätyillä ehdoilla.
Piispain tulisi olla sekä paaville että kuninkaalle kuuliaisia, ja liturgiaan suostuminen olisi ehtona kaikkiin virkaylennyksiin hengellisellä alalla.
Lisäksi kuningas pyysi, että hänen pyhyytensä suvaitsisi määrätä koko maailmassa pidettäväksi esirukouksia katolisen uskon palauttamiseksi pohjoismaihin, mainitsematta kuitenkaan Ruotsia; että messut osittain pidettäisiin ruotsiksi; että piispat hengenasioissa olivat kuninkaan tuomiovallan alaisia; ettei mitään vaatimuksia saisi tehdä kirkon peruutetun omaisuuden suhteen; että Tukholmaan jo perustettu kollegio, jossa salaa opetettiin katolista oppia, saisi paavin vahvistuksen ja sen opettajat vapautettaisiin munkkipuvun käyttämisestä; että pappien sallittaisiin mennä naimisiin, mutta naimattomuutta sen sijaan terotettaisiin heidän mieliinsä: että papit toistaiseksi katolisessa messussa saisivat aivan hiljaa mumista pyhimysrukoukset ja rukoukset kuolleiden puolesta; että kuningas Kustaa, kuningas Eerik ja kaikki ne aateliset, jotka olivat kuolleet kirkon luopioina, saisivat häiritsemättä levätä haudoissaan; että kuningas saisi, ilman että se tulisi synniksi, ottaa osaa kerettiläiseen jumalanpalvelukseen, kunnes vähitellen katolinen usko tulisi vallitsevaksi maassa.