Mutta tyytymättömyys oli kasvamassa; joka osassa maata saattoi huomata sen. Aatelisto pelkäsi, että paavi kävisi vaatimaan kirkontiluksia, talonpojat valittelivat liturgisten pappien itsekkäisyyttä ja kevytmielisyyttä; he tahtoivat mieluimmin päästä heistä.
Eräs erityinen tapaus kiihotti tyytymättömyyttä.
Kuninkaan sihteeri Juhana Henrikinpoika oli rakastunut rikkaaseen porvarivaimoon.
Mies oli matkoilla, ja toivottiin, että hän ei palaisi. Hän tuli kuitenkin aivan odottamatta, ja rikollinen vaimo ilmoitti siitä rakastajalleen.
Tämä olisi voinut vetäytyä erilleen, mutta suuri omaisuus houkutteli häntä, ja hän kuristi miehen, kun tämä makasi sikeässä unessa.
Sitten hän ripusti hänet hirteen ja uskotteli hänen itse päättäneen päivänsä.
Esiintyi kuitenkin niin sitovia seikkoja, ettei hän voinut puhdistautua, joskaan todistukset eivät olleet niin selviä, että hänet olisi voitu tuomita. On luultavaa, että hänen asemansakin suojeli häntä.
Vähän senjälkeen Juhana Henrikinpoika nai murhatun porvarin lesken.
Silloin lesken sukuiset syyttivät häntä vaatien avioeroa.
Henrikinpoika kääntyi Luostari-Lassiin, ja tämä antoi hänelle erikoisvapautuksen.