Juhana kuningas luuli erottaneensa hänet muun maailman yhteydestä, kun oli siirtänyt hänet Ahvenanmaalle, mutta sieltä hän lähetti koko valtakunnan papistolle leimuavan kirjoituksen liturgiaa vastaan.
Tämä tuli monen epäröivän tueksi, ja kun Juhana huomasi, ettei sitä voitu kumota, lähetti hän Ahvenanmaalle huoveja vangitsemaan tuon ylen suorapuheisen Angermanuksen.
Mutta tämän puoliso oli yhtä viisas kuin rohkeakin. Hän huomasi vaaran ja uskotellen, että kirkkoherra oli sairaskäynnillä ja että häntä pian odotettiin kotiin, hän viivytteli huoveja, jollaikaa Angermanus toista tietä hiipi pois, astui avonaiseen veneeseen ja pakeni meren yli Kaarle herttuan luo.
Kun venettä ei enää näkynyt, sanoi Magdaleena huoveille, että he nyt saivat joko jäädä sinne tai lähteä tiehensä, miten itse tahtoivat; kirkkoherra oli kaukana poissa, ja hän aikoi nyt lähteä perässä.
Hänen arvokas ja tyyni esiintymisensä herätti sellaista kunnioitusta, ettei kukaan loukannut häntä, ja päällikkö tarjosi hänelle paikan siinä veneessä, jonka piti viedä heidät mantereelle.
Magdaleena epäröi. Miehet alkoivat arvella, että hän veti heitä nenästä, ja sentähden hän suostui heidän tarjoukseensa.
Eikä hänellä ollutkaan syytä katua sitä.
Raa'at huovit osoittivat hänelle melkein kunnioittavaa huomiota ja sanoivat, että pastori Angermanus oli paljon enemmän arvoinen kuin kaikki munkit ja katoliset papit, joiden edessä nyt täytyi notkistaa selkänsä.
"Eihän siihen kukaan voine teitä pakottaa", tuumaili nuori, rohkea nainen.
"Ei ole helppoa asettua korkeaa esivaltaa vastaan", vastasi eräs miehistä.