"Sitä ei voikkaan järkyttää, isäni."
Nyt loppui hänen niukka kärsivällisyytensä, ja hän tarttui keppiin lyöden poikaa.
Tämä kärsi iskut paikaltaan hievahtamatta.
Silloin kuningas heitti kepin ja juoksi pois.
Mutta sitten kääntyi hänen vihansa jesuiittoja vastaan. Eivätkö juuri he olleet sanoneet, että hänen poikansa olisi kasvatettava ilman uskonnollista vakaumusta, jotta hän aikoinaan, tultuaan vanhemmaksi, saisi itse määrätä uskontonsa.
Kävi pian selville, että Juhana pysyi mielipiteessään yrittäen saada aikaan yhteyttä liturgisen ja roomalaisen kirkon välillä.
Heti kääntymisensä jälkeen kuningas alkoi puhua Possevinolle niistä myönnytyksistä, joihin paavin tuli suostua saadakseen Ruotsin kirkon valtaansa.
Kun legaatti vastasi, ettei hän suinkaan luullut paavin suostuvan mihinkään semmoisiin, tuli kuningas hyvin hämilleen ja tyytymättömäksi.
Pian senjälkeen Possevino matkusti Roomaan viiden ruotsalaisen nuorukaisen seuraamana.
Eivät olleet Ruotsin papitkaan tähän aikaan toimettomina. Etenkin oli
Angermanus väsymätön.