Vadstenan piti tulla käännytystoimen kehdoksi maassa etenkin sentähden, että laitos oli kuninkaan ja kuningattaren erityisessä suosiossa.
Mutta ennen kaikkea oli roomalaiselle lähetystoimelle tärkeätä vahvistaa katolisia ja niiden joukossa kuningatar Katariinaa.
Hän oli nykyään yksinomaan jesuiittain ympäröimänä ja työskenteli väsymättömästi, vaikka hänen riutuneet elinvoimansa ilmaisivat, että hänen elämänsä läheni loppuaan. Mutta hänen poikansa, kruununperillinen!
Possevinon onnistui kokonaan haihduttaa tuosta kolmentoistavuotiaasta pojasta se uskonnollinen epäröiminen, johon kuningas oli kasvatuttanut hänet.
Kun isä vaati häntä olemaan saapuvilla liturgisessa jumalanpalveluksessa, kieltäytyi Sigismund siitä niin jyrkästi, että Juhana melkein vimmastui.
"Etkö tahdo totella!" kivahti hän, silmät vihasta säkenöivinä.
"Omatuntoni kieltää sen", vastasi poika.
"Omatuntosiko? Niinkuin minä en muka ymmärtäisi sitä asiaa paremmin kuin sinä."
"Jokaisen täytyy toimia vakaumuksensa mukaan."
"Ei sinulla ole mitään vakaumusta."