Onneksi oli Maunu silloin Kungsbrossa, joten hän pääsi häntä näkemästä.
Hänen palattuaan Tukholmaan kesti huumausta vielä muutamia päiviä; ja kuningatar riemuitsi ylistellen Possevinoa antaen hänelle kallisarvoisia lahjoja.
Nyt alkoi todellinen nuotanveto; ensin haalittiin oppilaita seminaareihin, mieluimmin arvossapidetyistä perheistä.
Juhana oli avannut useita oppilaitoksia, ja kaikissa näissä oli jesuiittoja opettajina. Mutta sittenkin lähetettiin taas viisikymmentä nuorukaista Roomaan kirkkoa varten kasvatettaviksi.
Muutamat näistä palasivat jesuiittaveljeskunnan suostumuksella kivulloisuuden tähden, toiset mukautuivat uusiin oloihin. Suuri osa menetti ainaiseksi isänmaansa.
Muuan niistä, jotka kuuluivat ensimäiseen, Luostari-Lassin toimittamaan lähetykseen, Lauri Eerikinpoika, palasi vuoden kuluttua ja asettui niin julkisesti roomalaisen kirkon harhauskoa ja saksalaisten kollegioiden menettelyä vastaan, että Possevino ja hänen apulaisensa turhaan koettivat saada hänet vaikenemaan.
Possevinon erityisen huolenpidon esineenä oli Vadstenan luostari, "tuo kukoistava, suljettu yrttitarha kerettiläisyyden erämaassa".
"Ihmeellistä", sanoi hän, "tätä laitosta on Jumala suojellut kuin Noakin arkkia — ainoana laatuaan pohjoismaissa — jotta katolisuuden siemen taas elpyisi, kun kerettiläisyyden vedenpaisumus kerran on lakannut."
Hän kehotti abbedissaa ottamaan nuoria tyttöjä opetettaviksi ja juurruttamaan heihin roomalaista uskoa. Se olisi siunattu kylvö tulevaisuutta varten.
Nunnain lukua olisi lisättävä niin paljon kuin suinkin, ja Possevino vihki itse muutamia vastoin vanhempain tietoa ja tahtoa.