Matka tapahtui toukokuun alkupuolella, ja viekas jesuiitta ymmärsi varmaankin viisaasti käyttää tätä yhdessäoloa tarkoituksiaan varten.
Mutta kuninkaallakin oli tarkoituksensa. Vadstenan linna oli kyllin arvokas ruhtinaan asunnoksi, ja sen ihmeenkaunis asema ansaitsi hyvin vieraan huomiota.
Tämän mieli oli kuitenkin enimmän kiintynyt nunnaluostariin, ja hän meni melkein heti sinne kuninkaan seuraamana. Heitä odotti juhlallinen vastaanotto, ja legaatti piti hehkuvan puheen, jossa hän kehotti hurskaita nunnia pysymään uskossaan ja kärsivällisesti kestämään häväistystä ja nöyryytyksiä; pelastuksen hetki oli lähellä.
Heidän kurja ulkomuotonsa, heidän kyyneleensä ja valituksensa liikuttivat kuningasta suuresti.
Hän tarttui Possevinoa käteen huudahtaen vilkkaasti: "Tulkaa, menkäämme kirkkoon!" Jesuiitta seurasi heti, yksin. Tultuaan kirkkoon Juhana huudahti: "Nyt olen valmis!"
"Tahdotteko ripittäytyä?"
"Tahdon!" Hän lankesi polvilleen ja ripitti koko entisen elämänsä, ja kun hän sitten oli luvannut olla kuuliainen kaikessa, sai hän synninpäästön.
Senjälkeen paavin lähetti meni alttarin ääreen, lankesi polvilleen ja kiitti suurella äänellä Jumalaa kuninkaan kääntymisen johdosta sekä rukoili, että se, mitä näin oli pantu alulle, myöskin tulisi tuottamaan hedelmiä.
Legaatti poistui alttarilta, ja liikutettuna kuningas sulki hänet syliinsä huudahtaen:
"Minä syleilen sinua ja katolista kirkkoa!" Tämä tapahtui toukokuun 5 p:nä 1578. Seuraavana päivänä Possevino piti kuninkaan pyynnöstä messun hänelle hänen huoneessaan, ja Juhana itse ynnä kaksi hänen sihteeriään nauttivat ehtoollista. Täten oli Juhanasta tullut katolinen. Hänen ensi tekojaan senjälkeen oli uusien hopea-arkkujen hankkiminen pyhäinjäännöksille.