"Mistä sen tiedätte?" huudahti Juhana kiihkeästi.
"Hänen kirjeistään ja papereistaan. Voiko oppimaton maallikko määrätä Kristuksen sijaiselle, miten hänen olisi meneteltävä ja toimittava pimeyteen ja harhauskoon vaipuneen kansan suhteen?"
"Hän on uskollisin ystäväni."
"Petollinen ja oppimaton ystävä, joka piti itseänsä pyhää isää viisaampana."
Mahtipontisesti kehotettiin sitten kuningasta kieltäymiseen sekä ottamaan ristinsä ja seuraamaan Kristusta Silloin hän pelastaisi eksyneen kansansa siitä pimeyden syvyydestä, johon se oli vaipunut. Uskon kirkas tähti loistaisi taas pohjolassa, ja Juhana kolmas tulisi mainioimmaksi kuninkaaksi Ruotsin historiassa.
Miten kauniilta, miten luonnollisilta kuuluivatkaan nämä korulauseet!
Juhana purskahti itkuun.
Nyt oli Possevino saanut hänet siihen, mihin tahtoi. Ja voimakkain sanoin hän kuvaili hänelle, että se, joka tunsi oikean tien eikä vaeltanut sitä, oli ulkokullattu. Isiin ei kuitenkaan voinut olla Juhana kuninkaan laita, ja sentähden kehotettiin häntä heti luopumaan kaikesta kerettiläisyydestä, käymään ripillä ja saamaan synninpäästön sekä antautumaan sitten pyhän isän johdettavaksi, hänen, joka oli Kristuksen sijaisena maan päällä.
Kuningas oli kiihkeän uskoninnon valtaamana. Hän loi silmänsä taivaaseen päin ja painoi kätensä rintaansa vasten; hän oli tukehtua omiin tunteisiinsa ja aivan kiihkoissaan hän huudahti: "Minä tahdon!"
Silloin Possevino jätti hänelle kappaleen katolista uskontunnustusta ja pyysi häntä tarkastamaan ja hyväksymään sen. Vasta kolmen päivän kuluttua tulivat rippi ja synninpäästö tapahtumaan.
Näinä päivinä hän oli läsnä kuningattaren huoneissa hänen ja pikku prinssin hartausharjoituksissa. Tehtiin mitä voitiin, jotta hänet saataisiin pysymään hengellisessä huumauksessaan ja jotta mitkään ulkonaiset seikat eivät vaikuttaisi häiritsevästi häneen, houkuteltiin hänet itse ehdottamaan Possevinolle, että he matkustaisivat Vadstenaan sen vanhaa kirkkoa katsomaan.