"Eikö hänellä ollut useampia tyttäriä?"
"Oli, kaksi vielä."
"Eikö jompikumpi keistä ole naimisissa papin kanssa?"
"On", vastasi Magdaleena hämillään.
"Mikä on hänen nimensä sitten?"
"Angermanus."
"An—ger—ma—nus: sehän olette siis te."
"Niin, hyvät ystävät, minä olen vanhan arkkipiispan tytär, ja se on suurin kunniani", sanoi Magdaleena, ja kirkkaat kyyneleet valahtivat hänen poskilleen. "Kunnianani pidän myös, että mieheni kaikessa astuu jalon isäni jälkiä."
"Olisipa oikein halu kohentaa heitä hieman", tuumi eräs huoveista.
"Kun vain tietäisi miten!"