"Setäni, rustitilallinen, on myöskin senniminen."
"Mutta olinhan minä kihlajaisissa."
"Niin, kyllä minä olin sulhanen silloin; setäni oli myöskin siellä. Hän ei ollut koskaan ennen Katria nähnyt, mutta ihastui häneen niin, jotta nyt se on hän, joka… joka…"
"Suostuuko Katri siihen?"
"Hänen on pakko."
"Entä sinä, Erkki Olenpoika?"
"Setäni on aina sanonut jättävänsä kaiken omaisuutensa minulle; sentähden en uskaltanut pitemmälle kosiskella Katria, vaikka tiesin hänen rakastavan itseäni."
"Tämäpä hauska juttu", huudahti herttua. "Kohtalaisen hauska sille, joka menettää rakkaimpansa maailmassa", vastasi Erkki kyynelten valahtaessa hänen kasvoilleen, jotka muuten tuskin värähtivätkään. Herttua katseli häntä ihmetellen. Rovasti seisoi hetkisen miettiväisenä. "Sanoppas", virkkoi hän Erkille, "eikö rustitilallisella ole naikkonen talossaan?"
"Nykyään se kyllä lienee poissa sieltä."
"Hänellä on useita lapsia, ellen erehdy?"