Eräänä päivänä, kun Kaarle oli vanhan kirkkoherra Stormin luona
Flodassa, tuli sisään renki, joka kuiskasi jotakin kirkkoherralle.
"Minä en voi tulla tänään", sanoi tämä, "jos ei mitään erityistä syytä ole".
"Mistä on kysymys?" tiedusti herttua.
"Janne Eerinpoika Flodbackasta naittaa tyttärensä ensi torstaina, mutta tahtoo, että minä menisin jo tänään sinne."
"Mikähän siihen on syynä?"
"En käsitä. Kutsu renki sisään."
Tämä tuli. Se oli Erkki Olenpoika.
"Sulhanen", sanoi rovasti nousten ja katellen häntä; "mikä nyt on hätänä?"
"En minä ole sulhanen", vastasi Erkki hämillään lakkiansa hypistellen.
"Erkki Olenpojanhan minä olen kuuluttanut."