"Ettepä suinkaan, mutta…"
"Katsos, poikani", sanoi rovasti, "herttua tahtoo seisoa tuolla, ja sentähden tulee meidän istua niinkuin hän on tahtonut."
Erkki ei vastannut sanaakaan. Hän asettui rovastin viereen, ja sitten lähdettiin huimaa vauhtia.
Forssassa, aivan kylän ulkopuolella, ne pysähtyivät erään pahanpäiväisen hökkelin eteen.
Vaimo, joka tuli sieltä ulos, näytti melkein hurjalta. Erkin nähdessään hän huusi:
"Tuletko sinä ajamaan minua täältä pois; olenko minä aina tiellä, missä tahansa olenkin?"
"Ettekö tunne minua, Briita muori?"
"Arvoisa herra rovasti, minä olen viheliäisin olento maan päällä!"
Samassa kun reki pysähtyi, hyppäsi herttua kannaksilta, ja kun vaimo tuli ulos, meni hän sisälle mökkirähjään.
Siinä oli yksi ainoa huone, jossa oli kurja maalattia. Toiselle äärelle oli sytytetty tuli, ja pieni osa savua meni ulos seinään hakatusta savureiästä, mutta suurin osa jäi huoneeseen leijumaan paksuna pilvenä.