POISSA JA KOTONA.
Heti Upsalasta palattuaan saivat kuningas ja kuningatar useita kirjeitä kuningas Eerikiltä.
Hän rukoili heitä, etteivät he kostaisi pahaa pahalla, vaikka olivatkin paljon kärsineet ollessaan hänen vankeinaan.
Eräässä toisessa kirjeessään hän pyysi, että Juhana antaisi hänen vaimonsa ja lastensa kanssa viettää päivänsä Färingsössä erillään maailmasta. Hän lupasi, ettei lähde sieltä koskaan ilman lupaa. Sitten hän muistutti herttuattarelle, miten kruunu ja kahleet olivat heidän kesken vaihtuneet, mutta kiitti Jumalaa, että oli joutunut veljensä käsiin. Hän ei tahtonut vedota ansioihinsa, hän tahtoi vain turvautua Katariinan lempeyteen, että tämä vaikuttaisi herraansa ja auttaisi hänen onnettoman veljensä vankeudesta pois.
Mutta kaikki kirjeensä osoitti vanki sokaistuna "valtionhoitajalle" ja "herttuattarelle"; hänen oma turhamaisuutensa oli niin suuri, ettei hän käsittänyt, että heidän turhamaisuutensa voisi karkoittaa kaikki säälin tunteet.
Miten harmistuneina he olivatkaan silmäilleet päällekirjoitusta, miten halveksien lukeneet kirjeen sisällyksen!
"Ei kannata vastata mitään!" huudahti Katariina.
"Ei saakkaan vastata", lisäsi Juhana.
"Herttuatar!"
"Valtionhoitaja!"