Birgitta istui vuoteessaan. "Minä olen tukehuttanut hänet!" huusi hän.
Hoitajatar, joka piti pienokaista käsivarrellaan, näytti häntä äidille.
"Hän nukkuu, ei häntä mikään vaivaa", sanoi hän.
Mutta nuori äiti ei ottanut uskoakseen unta nähneensä; säikähdyksestä oli seurauksena kuume, ja kuume heitti vasta — kuolemassa.
Synkän synkkä oli suru.
Kaarle ei palannut Nyköpingiin, ennenkuin oli haudannut Birgittansa.
Poika sai kasteessa nimen Kaarle, ja hänet jätettiin kasvatettavaksi
Skellestadiin, jotta Pietari Sunnanpoika aina voisi pitää häntä
silmällä ja antaa silloin-tällöin hänestä tietoja herttualle.
Kun poika oli muutaman vuoden ikäinen, siirtyi Pietari Sunnanpoika isiensä luo, ja pikku Kaarle jätettiin Kaarina Niilontyttärelle, joka oli naimisissa herttuan kamaripalvelijan Kustaa Antinpojan kanssa.
Tämä nainen piti hänestä mitä hellintä huolta vaalien ja rakastaen häntä kuin äiti. Kustaa Antinpojan kuoltua Kaarina Niilontytär joutui naimisiin Pietari Sjöbladin kanssa.
* * * * *
Kaksinkertaisin voimin tarttui Kaarle tehtäviinsä voittaakseen takaisin menetetyn aikansa, sanoivat monet, haihduttaakseen suruansa, tuumivat toiset.