"Entä sinä itse, veliseni?"
"Minä olen etsimismatkalla, mutta kuka tietää, löydänkö?"
"Sinä olet ehkä hyvin vaativainen?"
"Niin olen, Katariina." Ja hän kuvaili hänelle Birgittaansa niin lämpimästi, että Katariina ihmetteli ja sanoi lopuksi:
"Hänen vertaisensa voinet ehkä löytää Ruotsista, mutta et koskaan täältä Saksasta."
"Sitä pelkään itsekin. Nämä saksalaiset ovat minusta liian lättäjalkaisia, liian mitättömiä."
"Mutta jos et löydä ketään, joka vastaisi vaatimuksiasi, etkö voisi tyytyä vähempään?"
"En, Katariina. Ellen löydä ketään, joka himmentäisi hänen kuvansa sydämessäni, niin pysyn naimattomana ainakin kunnes olen ehtinyt unhottamaan."
"Kyllä minä koetan minkä voin."
Ja Katariina piti lupauksensa. Idästä ja lännestä hän kokoili prinsessoja, ja niitä tuli joukoittain.