Samassa kirjeessä oli paavi pyytänyt, että Ruotsiin rakennettaisiin katolinen kirkko, mutta Juhana vastasi, ettei hän voi tehdä mitään myönnytyksiä, koska hänenkään toiveisiinsa ei oltu suostuttu.
Possevino palasi Roomasta samaan aikaan kuin Kaarle nuorine morsiamineen kotiutui.
Hän huomasi tilan maassa kehnommaksi kuin oli luullutkaan ja kuninkaan olevan perin huonolla tuulella.
Varsinaisena syynä tähän oli, että oppinut tohtori Chytraeus Rostockista, mainioin Saksan jumaluusoppineista ja innokas protestantti, oli — ehkäpä juuri vartavasten — omistanut kuninkaalle erään painoksen kirjoittamaansa Augsburgin tunnustuksen historiaa ja omistuslauseessaan ylistänyt Kustaa Vaasaa, joka voimakkaasti oli suojellut puhdasta oppia, ja lausunut ilonsa siitä, että poika astui isänsä jälkiä.
Kirjaa luettiin kaikkialla Ruotsissa ja sitä pidettiin mitä kiivaimpana moitteena kuningasta vastaan.
Sama kirjailija oli painattanut myöskin esityksen kreikkalaisen kirkon tilasta, ja tämä herätti huomiota, sentähden ettei mainittu kirkko käytä messu-uhria eikä pyhimystenpalvelusta ja että pappien naiminen on sallittu y.m.
Possevino myönsi itse, että tämä mies oli hänen vaarallisin vastustajansa, ja hän koki kaikin voimin kukistaa häntä. Tällä kertaa legaatti esiintyi keisarin ja useiden saksalaisten ruhtinasten lähettiläänä. Hän tarjosi joltisenkin summan käännytystoimen avustamiseksi Ruotsissa: mutta kun hän ei ollut voinut saada kuninkaan vaatimuksia hyväksytyksi, joutui hän epäsuosioon.
Tämä ei estänyt jesuiittoja jäämästä Ruotsiin. Olihan siellä suuri joukko roomalaiseen uskoon kääntyneitä, joita varten tarvittiin anekirjoja ja jotka täytyi saada käännyttämään muita paavillisen valtikan alle.
Kuta pienemmäksi kävi toivo kuninkaan kääntymisestä, sitä innokkaammin työskentelivät jesuiitat kylvääkseen kansan keskuuteen siemenen tulevaa satoa varten.
Kaiken tämän tapahtuessa oli Juhana neuvotonna ja ymmällä, tietämättä mitä tehdä.