Toiselta puolen ahdisti häntä kuningatar, joka oli tuskissaan ja epätoivoissaan hänen epävarmuutensa tähden, toiselta puolen taas hänen poikansa, jonka jesuiitat olivat vieroittaneet hänestä ja jonka he hänen tietämättään olivat valmistaneet ensi rippiä varten.

Tuo rakastettu poika, joka oli vastannut, kun hänelle sanottiin, että hän luterilaisesta kirkosta luopuessaan ehkä menettäisi kruununsa, mieluummin luopuvansa maallisesta kruunusta kuin uskostaan.

Ja lisäksi rohkeni valtaneuvosto sanoa hänelle, että hän oli saattanut itsensä niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin epäluulon alaiseksi tahtoessaan otettavaksi käytäntöön vanhoja tai uusia harhauskoisuuksia. He neuvoivat häntä asettamaan jälleen virkoihinsa karkoitetut papit, jotka nauttivat kansan luottamusta, ja ajamaan pois liturgiset, jotka olivat vain silmänpalvelijoita.

Kuningas oli yksin, hänessä syntyi uusia ajatuksia, toisia hävisi toisten tieltä, ja hänen täytyi seurata niitä kaikkia. Ne eivät antaneet hänelle mitään rauhaa. Miten suuttunut hän olikaan Pietari Braheen, Niilo Gyllenstjernaan, Hogenskild Bielkeen ja Eerik Sparreen; heihin oli hän enimmän luottanut, ja nyt he yhtyivät muuhun neuvostoon kehottaen häntä pitämään huolta siitä, että Ruotsin kruununperillinen tulisi kasvatetuksi puhtaaseen evankelis-luterilaiseen oppiin.

Oliko hän muka tahtonut muuta kuin saattaa kaikki oikealle tolalle? Eikö hän itse ollut nähnyt tavattoman paljon vaivaa sommitellessaan opin, johon kaikki muut sisältyivät ja jonka omaksuen kansa olisi hänessä nähnyt sekä ylimäisen pappinsa että kuninkaansa!

Oh, hän oli yhtä onneton kuin Eerik kuningaskin.

Voi, mistä tulikaan tuo ajatus? Oliko siitä ehkä ollutkin vain vähän hyötyä, että hän kuoli? Pois semmoiset ajatukset!

Mutta saattoiko tämä nyt ehkä nähdä ja oivaltaa, kuinka onneton kuningas Juhana oli?

Ei yhtään ystävää koko maailmassa, ei ketään, ei ketään, jota täydellä luottamuksella voisi lähestyä.

Jesuiitat ovat kyllä auliita lupauksissaan, mutta aneitaan he eivät itsekään usko. Ne ovat olemassa vain yksinkertaisia varten ja Pietarin rahaston hyväksi.