Monta hänen onnistuikin käännyttää. Etenkin naisia, vanhempia ja nuorempia, juoksenteli hänen jäljessään.
Mutta hän teki sen suuren virheen, että antoi huomattavan etusijan nuorille.
Vanhempia hän ripitti koko tusinan lyhyemmässä ajassa kuin nuorempia yhden ainoan.
Tällainen herätti huomiota ja paheksumista. Sitäpaitsi ei rippi ollut sallittu, ja pian hän ei uskaltanut Salassakaan jatkaa menettelyään.
Ollen vilkas ja huvittava luennoissaan hän viehätti alussa oppilaitaan, mutta kun protestanttiset papit saarnoissaan kumosivat hänen opetuksensa, kävi hän sellaisella kiihkolla mieskohtaisuuksiin, että siitä yleensä loukkaannuttiin.
On jo sanottu, että arkkipiispa kielsi häntä julkisesti esiintymästä.
Mutta hän jatkoi luennoitsemistaan kuninkaan suojaamana osoittaen julkisesti, miten vähän hän välitti Ruotsin kirkon päämiehestä.
Ruotsalaiset kärsivät paljon ja sietävät kauan, mutta se tapahtuu useimmiten heidän luontaisesta ujoudestaan. Jos heitä liian syvästi loukataan, saattaa tapahtua, että kärsivällisyys loppuu, ja sitten on myöskin ystävyys ainaiseksi mennyttä.
Niin kävi Luostari-Lassinkin. Tyytymättömyys häneen oli yhä nousemassa.
Tähän aikaan puhkesi rutto raivoamaan Tukholmassa.