"Saako täällä Ruotsissa kaikki jäädä tuuli-ajolle?" huudahti
Luostari-Lassi.
"Tapausten täytyy saada kehittyä luonnollisesti", vastasi Possevino.
"Vadstenan luostaria pitää avustettaman tarmokkaasti… minä toivoin
Pietari Brahen apua, mutta häneenkään ei ole luottamista."
"Olisinpa luullut", sanoi Warsewitz, "että Pontus de la Gardie…"
"Hän purjehtii aina myötätuuleen", lisäsi Possevino.
"Niinpä kyllä, sen voin vakuuttaa. Kun hän oli kuninkaan lähettiläänä Roomassa, kävi hän ripillä katolisen rituaalin mukaan, ja kun häntä siitä moitittiin, vastasi hän tekevänsä sen vaikkapa neljällätoista eri tavalla, jos vaan kuningas niin tahtoisi."
"Niin, hän laskee aina kelkkansa myötämäkeen."
"Sitten tulee hänestäkin protestantti jonakin päivänä."
"Miksipä ei, jos siitä on etua."
"Minusta tuntuu", sanoi Warsewitz, "kuin olisi kuningas viime aikoina ruvennut suorastaan vastustamaan meitä."
"Vai niin, vai on veli tullut siihen käsitykseen", vastasi Possevino. "Hän pelkää, että käännytystoimi käy päinsä, vaikkei hän saisikaan niitä myönnytyksiä, joita on pyhältä isältä pyytänyt, ja jos hän on tuskissaan jostakin, niin hän tuskittelee juuri sitä, että meidän asiamme mahdollisesti menestyy liian hyvin."