Suriko Pontus herra häntä, on epätietoista; paljon luultavampaa on, että hän oli iloinen päästessään vapaaksi hänestä. Poika jätettiin naisten hoivaan; nyt Pontus herra taas sai nauttia vapaudestaan.
Sekä sotaa että rauhanhieromista jatkettiin. Hyökkäys Pähkinälinnaa vastaan, jossa de la Gardie ei ollut osallisena, ei onnistunut; lisäksi tuli Puolan uhkaava käytös, joka kaikki sai kuningas Juhanan rauhallisempaan ajatustapaan. Tataarit uhkailivat Venäjää, ja siellä pyrittiin sentähden sopuun Ruotsin kanssa.
Vihdoinkin määrättiin rauha tehtäväksi Pliusassa, puolitoista penikulmaa Narvasta, toukokuun 9 p:nä 1583. Mutta ei sovittu siitä, kuka ottaisi ensi askeleen rauhankeskustelujen alkamiseksi, ja sitten keksittiin semmoinen temppu, että asetettiin venäläisten ja ruotsalaisten teltat lähekkäin, ovet vastakkain ja niiden väliin pöytä, jonka ääressä lähettiläät istuivat kukin teltassaan.
Siinä tehtiin välirauha kolmeksi kuukaudeksi.
Toinen kokous pidettiin elokuun 10 p:nä 1583. Silloin pitennettiin välirauha kolmeksi vuodeksi. Kolmas kokous oli marraskuun 5 p:nä 1583; siinä tarjosivat venäläiset Ruotsille Vironmaan ja Narvan sekä kauppaoikeuden koko Venäjällä. Nämä olivat Ruotsin lähettilästen mielestä hyvät ehdot, mutta Juhana vaati paljon enemmän. Sovittiin kahden viikon miettimisajasta, ja Ruotsin lähettiläät palasivat veneessä Velika-jokea myöten Narvaan. Vanhassa aluksessa oli kaksi tykkiä, jotka laukaistiin matkustajain kunniaksi; tällöin särkyi yksi pohjalauta ja siihen syntyi joltinenkin reikä. Sen päällä oli joukko matkatavaroita, joten sitä ei huomattu heti. Kun vesi syöksyi sisään, heittäytyivät soutajat veneen laidalle ja vene kaatui. Useat uivat maihin, toisia pelastettiin, mutta kahdeksantoista hukkui, niiden joukossa Pontus de la Gardie.
Hänet haudattiin Räävelin Nikolainkirkkoon ja hänelle pystytettiin marmoripatsas.
13.
PERHEKUVAUS.
Juhanasta ei ollut ensinkään vastenmielistä, että katoliset lähtivät pois; nyt oli hänellä tilaisuus vapaasti hommailla liturgioinensa.
Kuningatar johdettiin mikäli mahdollista harhaan. Kuninkaan tarkoitus ei kyllä ollut erota kokonaan paavista, mutta hän tahtoi vain pakottaa hänet erinäisiin myönnytyksiin, ja kun niihin oli suostuttu, kutsuttaisiin katoliset papit takaisin.