Anna riensi isänsä luo, mutta tämä oli taipumaton. Vaimo saa kärsiä miehensä puolesta, sanoi hän, sehän on aivan oikein, ja hänet on heti vangittava.
"Linnassako, minun suojissaniko?" huudahti prinsessa kauhistuneena.
"Tai silloin kun hän lähtee sieltä", vastasi Juhana. "Muutamia tunteja ennemmin tai myöhemmin, se ei merkitse mitään."
Anna meni kuninkaan luota kruununprinssin luo ja pyysi hänen apuansa.
Sigismund mietti asiaa. "Minä en voi enempää kuin sinäkään", sanoi hän, "mutta anna neitiesi illalla polvistua hänen eteensä."
"Mielelläni, jos sillä jotakin saavutetaan. Puhunpa heille heti."
Kohta senjälkeen sanoi kaunis Gunilla Bielke Ebba Hornille: "Lyödäänpä vetoa, että minä hankin kuninkaan suostumuksen polvistumatta."
"Kauniimman solkeni panen vetoon!"
"Sitten on asia ratkaistu!"
Kun kuningas illalla tapansa mukaan tuli prinsessan luo, kohtasi hän ensimäisessä huoneessa neiti Gunillan, joka tuli ruusu kädessä häntä vastaan. "Antakaa anteeksi Magdaleena raukalle", pyyteli hän hymyillen suloisinta hymyään.