Kuningas katsahti ympärilleen. He olivat kahden. "Mitä saan minä puolestani?" kysyi hän.
Gunilla ojensi hänelle ruusun.
Kuningas sovitti sen hänen kaularöyhelöönsä ja suuteli häntä; sitten hän meni reippaasti sisään ja sanoi Annalle:
"Anna minulle paperia ja kynä, niin kirjoitan Angermanuksen vaimolle vapautuskirjan."
Prinsessa syleili isäänsä; hän oli ihastunut hänen hyvyyteensä.
"Miten sinä menettelit?" kysyi Ebba.
"Ss, se on minun salaisuuteni. Solki tänne!"
14.
JUONIA.
Kaiken tämän tapahtuessa kiehui ja kuohui monen mieli. Hyödytön sota Liivinmaassa köyhdytti maata. Veljeskiistat sekä kumpaisenkin virheet ja heikkoudet olivat aatelisten kirjeen- ja sananvaihdon esineinä, kun he nykyään melkein yhtenä ainoana suurena sukuna usein kokoontuivat milloin mihinkin komeaan herraskartanoon. Luokaamme silmäys erääseen tällaiseen suureen sukukokoukseen Rydboholmassa ja koettakaamme hämäräin aikakirjain avulla luoda silmiemme eteen kuvaus menneistä ajoista, esittää tunteita ja ajatuksia, joita silloin oli liikkeessä väkivaltaisia taistelujaan taistellen ja jättäen maininkeja, jotka rangaistuksen vitsauksen tavoin tulivat heidän omaksi turmiokseen.