"Minä olen", sanoi herra Eerik Sparre, "julkaissut painosta kirjoituksen, jolle olen antanut nimeksi: 'Pro rege, lege et grege' ['Kuninkaan, lain ja rahvaan puolesta'], ja jättänyt sen kuninkaan tarkastettavaksi."
"Mikä on sen sisällys?" kysyi Pietari herra hyvin vilkkaasti.
"Minä koetan siinä todistaa, ettei Kustaa kuninkaan testamentissa eikä herttuain läänityskirjeissä ole annettu eikä voidakkaan antaa pois mitään kruunun oikeuksia, koska semmoinen olisi Ruotsin lakia vastaan."
"Hyvä!" huudahti herra Hogenskild. "Ja miltä se maistui kuninkaasta?"
"Paremmalta kuin luulinkaan."
"Luonnollisesti", huomautti herra Ture; "onhan se puolustusta hänen viime valtiopäivillä antamalleen säädökselle kuninkaallisista oikeuksista herttuakunnassa. Sentähden hän saikin valtaneuvoston ja aateliston heti antamaan sille erityisen vahvistuksensa. Jos perimyssopimus ja testamentti ovat vähentäneet kruunun laillisia oikeuksia ruhtinaiden eduksi, niin on lain säätäjän asia myöskin tulkita sitä, nimittäin kuninkaan yhdessä valtaneuvoston ja aateliston kanssa."
"Yhä parempaa ja parempaa", sanoi herra Hogenskild nauraen. "Tarkoitus on selvästi asettaa korkeampi aatelisto tasa-arvoon herttuain kanssa, ja se on oikein."
"Minä luulen, että se voidaan tulkita toisin", vastasi herra Juhana Sparre miettivästi, "mutta pahinta kaikesta on, että se voi tulla riitakapulaksi, johon herttua tarttuu meille kaikille suureksi vahingoksi."
"Me emme anna selkäämme lyötäväksi", huomautti Eerik herra.
"Minäkin olen kirjoittanut kirjan", sanoi kreivi Pietari teeskennellyn kainosti; "se on vain tuollainen talouskirja nuorille aatelisille, ja minä katson sen tarpeelliseksi meidän päivinämme, jolloin taipumus kevytmielisyyteen ja muihin paheisiin käy yhä yleisemmäksi."