"Ja me puhumme järjellisesti keskenämme."
"Sitä minä en osaa."
"Siinä tapauksessa minä puhun teidänkin puolestanne."
"Minä kuuntelen."
"Panetteko muistiinnekin?"
"Teidän sanojanne en koskaan unohda."
"Jättäkää minut nyt, olemme keskustelleet kylliksi kauan."
"Saanhan tulla takaisin?"
"Kun kutsun, ette muuten."
Kustaa kumarsi ja poistui. Hellä, lemmekäs silmäys seurasi häntä, mutta sitä hän ei saanut nähdä, ja Anna neiti kääntyi pian hänestä etsiäkseen seuraa niiden monien joukosta, jotka olivat kokoontuneet saliin.