Tuossa seisoi Sigrid Brahe. Hän oli ihastuttavan kaunis; hänen vartalonsa oli korkea ja solakka, hänen kaulansa häikäisevän valkea, kiharat pitkät ja vaaleat, otsa korkea, silmät tavattoman tummansiniset, nenä hiukkasen kaareva, ja ihastuttavan pieni, punainen suu, josta tuontuostakin näkyi kaksi valkeata helmiriviä, kilpaili kauneudessa hienonpyöreiden poskien ja pienen leuan kanssa. Hän oli sulouden ruhtinatar, ja Anna ajatteli itsekseen, että hän ansaitsisi tulla kuninkaan puolisoksi.
Jo useita kuukausia oli hän kuullut puhuttavan, että isänsä oli päättänyt mennä naimisiin. Se tuotti hänelle alussa katkeraa surua, mutta hän oli jo aikoja sitten oppinut salaamaan tunteensa, ja hänen veljensä sanoi hänelle, että kuninkaan luonne luultavasti tulisi paremmaksi, jos hän saisi mielensä mukaisen puolison. Hän tahtoi mielellään olla hyvissä väleissä aateliston kanssa, ja Sigrid oli sitäpaitsi tehnyt häneen hyvän vaikutuksen.
Juhana kirjoitti siitä leskikuningattarelle ja herttualle. Edellinen vastasi, että Sigrid oli hyvin nuori ja että hänellä jo oli mielitiettynsä. Herttua sitävastoin kirjoitti, että sellainen avioliitto ei ollut kuninkaan arvon mukaista, ja että se tekisi nuo jo ennestäänkin mahtavat suvut vielä vaikeammiksi hallita. Heidän ja Vaasan suvun väliä pitäisi pikemmin suurentaa kuin pienentää, jonkatähden Kaarle neuvoi kuningasta valitsemaan puolisokseen jonkun ulkomaisen ruhtinattaren.
Kuningas oli vaiti ja nieli harminsa. Sanottiin, että hän oli katsellut Ebba Bielkeä, mutta huomannut hänet liian mitättömäksi. Sitten näytti siltä, kuin hän olisi jättänyt kaikki sikseen.
Valitsisiko hän sittenkin Sigrid Brahen? Anna miltei tunsi toivovansa sitä. Silloin olisivat hän ja Kustaa, hänen lapsuudenystävänsä ja leikkikumppaninsa, tulleet lähemmäksi toisiaan. Kuinka olivatkaan he tutkineet toistensa sydämentunteita; silmäys, myhäily tai kädenpuristus vain, ja he ymmärsivät toisensa sanaa sanomatta.
Sigismund oli sanonut, ettei hän luottanut kehenkään niinkuin Kustaa Braheen. Nämä kolme muodostivatkin kolmiliiton luvaten, etteivät koskaan eroa toisistaan, ei myötä- eikä vastoinkäymisissä.
Gunilla Bielke oli jonkun verran Sigrid Brahen näköinen. Hän oli pienempi kasvultaan, ja hänen olennossaan oli jotain lapsekasta, mutta lempeä ja suloinen hän oli, ja nuoren sydämensä oli hän aikoja sitten antanut Pietari Liljensparrelle. Neljäntoistavuotiaana oli hän tullut kuningattaren hovineitsyeksi ja tämän kuoltua siirtynyt prinsessa Annan palvelukseen.
Kuningas oli muutamia kertoja laverrellut hänen kanssaan kiinnittämättä häneen sen enempää huomiota.
Nyt soi tanssimusiikki. Anna neiti suvaitsi ottaa tanssikumppanikseen Kustaa Banérin, oppineen ja miellyttävän herran, joka hiljattain oli mennyt naimisiin Kristiina Sturen kanssa ja asui Djursholmassa, Banérien sukutilalla. Hän oli hänen Kustaansa uskollinen ystävä, ja samoin kuin tälläkin oli hänellä hyvä mielilauseensa: "Toimi rehellisesti ja lausu ajatuksesi pelkäämättä."
Mutta näiden puhuessa vakavista asioista olivat Gunilla ja Pietari herra kokonaan kiintyneet toisiinsa.