"Gunillani!"
"Niin, sinun enkä kenenkään muun!"
"Minä puhun sukulaistesi kanssa."
"He ehkä pakottaisivat minut; minä määrään itse."
"Eikö kuningaskruunu viehätä?"
"Paljon vähemmän kuin sinun lempesi."
He uudistivat lupauksensa ja kävivät senjälkeen täysin määrin nauttimaan tanssista.
Seuraavana päivänä sanoi Anna neiti Kustaa herralle: "Tahdotteko nyt soittaa tuon kappaleen minulle?"
Anna istui sohvaan, ja kun Kustaa oli tuonut luuttunsa, asettui hän jakkaralle hänen jalkojensa juureen sekä soitti ja lauloi kappaleen toisensa perästä, enimmäkseen vanhoja kansanlauluja, joista molemmat pitivät.
Aina äitinsä kuolemasta asti oli Annalla ollut kunniasija isänsä vieressä. Leskikuningatar oli kutsunut häntä luokseen kotiansa, mutta hän oli isänsä suostumuksella jäänyt Tukholmaan. Kuningas antoi hänen itse valita seurueensa oman mielensä mukaan ajattelematta, että hän oli vain lapsi, joka tarvitsi silmälläpitoa.