Mutta tämä lapsi oli luonnostaan hyvin itsenäinen ja lujatahtoinen.
Seurauksena olikin, ettei häntä missään pidetty nuorena kokemattomana prinsessana, vaan kaikkialla jalosukuisena naisena, jonka mielitekoja ympäristö koettaa tyydyttää.
Ei ollut mikään salaisuus, että Anna rakasti Kustaa Brahea. Mutta he eivät mitenkään näyttäneet kahdelta nuorelta rakastavalta, vaan pikemmin uskollisilta ystäviltä, jotka ovat päättäneet, etteivät koskaan eroa.
Kustaan rakkaus oli ehkä yhtä voimakas kuin Annankin, mutta Annan olennossa oli jotakin, joka ei sallinut pienimmässäkään määrässä lähentelyä silloinkaan, kun he useita tunteja olivat kahden.
Kustaa oli tauonnut soittamasta ja näppäili vain luuttuaan.
"Riittäköön täksi kertaa."
Hän laski luutun sohvalle.
"Olen pelkkänä korvana."
"Meidän täytyy erota, Kustaa."
"Minkätähden?"