"Ensinnäkin siksi, että sinä et tulisi haaveilevaksi ritariksi, vaan urheaksi soturiksi."
"Siihen minulla ei ole taipumusta."
"Sitten on monta muuta tärkeätä toimialaa, vaikka minä en niitä tunne. Puhu tuosta isäsi kanssa ja matkusta ulkomaille sekä oleskele siellä…"
"Kauanko?"
"Useita vuosia."
"Entä sillä aikaa?"
"On hävinnyt toivo, että sinä minun kauttani tulisit kantamaan
Ruotsin kruunua."
Nuori ylimys punastui ja painoi päänsä alas.
"Minä huomaan, ettei se ajatus ollut sinullekaan vieras", lisäsi Anna hyvin vakavasti.
"Myönnän, ettei se ollut."