"Emmekö ole lukemattomia kertoja pyytäneet häntä herkeämään siitä?" kirkui herra Hogenskild. "Emmekö ole pyytäneet häntä panemaan pois palveluksestaan tarpeetonta väkeä hovista, kansliasta, keittiöstä ja kellarista, virkamiestensä luota ja tallista; minkätähden hänen tarvitsee pitää useampia sellaisia pikkuvirkamiehiä kuin Kustaa kuninkaan? Mutta tuo on kaikki kuuroille korville. Jos hän jotakin tekee, niin hän tekee sen hullusti; niinpä hän esimerkiksi pitänee toisinaan itse rahaston avaimia mukanaan."
"Etenkin lisäävät ylimääräiset verot kurjuutta", lisäsi Eerik herra. "Miten uupunut onkaan kansa näistä yhtämittaa uudistuvista ajo- ja päivätöistä sekä rahaveroista, ja sitä jatkuu vuodesta toiseen."
"Eikö näistä ole ensin kysytty neuvoston mielipidettä?" kysyi Ture herra.
"On kyllä, mutta ei aina", vastasi herra Hogenskild; "sen sijaan on kehotettu vouteja sopivimmalla tavalla toimimaan rahvaan keskuudessa."
"Minä voin todistaa, ettei aina ole niin tapahtunut", väitti Ture herra. "Se annetaan toisinaan nurkkasihteerien ja semmoisten tehtäväksi. Rahvas valittelee raskaan verotaakan alla, eikä nykyään uskalleta enää toimia useammassa kihlakunnassa yhtaikaa, vaan pidetään paraana ottaa yksi kerrassaan."
"On kovin onnetonta, ettei hän voi löytää sitä aarretta, jonka Eerik kaivoi maahan", sanoi kreivi Pietari ivallisesti hymyillen.
"Hän koettaa nyt alentaa rahan arvoa", vastasi Eerik herra. "Sitä tietä olemme jo kulkeneet koko pitkälle."
Nyt kuului ulkoa kulkusten kilinää.
"Kuningas tulee, kuningas tulee!" huusivat kaikki ja hyökkäsivät ovelle.
"Hyvät herrat!" huusi kreivi Pietari. "Olemmeko yksimielisiä, miettikäähän tarkoin!"