Jo aamulla oli saapunut lisää vieraita, niiden joukossa useita neuvosherroja. Muutamat heistä haastelivat keskenään, pitäisikö käyttää tilaisuutta ja huomauttaa kuninkaalle sitä suurta epäjärjestystä, mikä vallitsi kaikissa hallitustoimissa, sekä että olisi toimitettava niin, että tulot ja menot kävisivät yksiin.
"Minä pelkään", sanoi Pietari herra vältellen, "että se synnyttäisi vain närkästystä, kun kuninkaalla on niin kiivas luonne."
"Minä puolestani", huomautti herra Hogenskild, "tahtoisin sanoa hänelle, että tällainen sodankäynti ympäristön kuningaskunnissa, ruhtinaskunnissa ja kaupungeissa, jota nyt on kestänyt kaksikolmatta vuotta ja jonka köyhä maamme on kokonaan saanut maksaa, on köyhdyttänyt maan putipuhtaaksi. Olisi jotakin pitänyt tehdä haavojen parantamiseksi, mutta sen sijaan on hallituksemme vain pahentanut niitä."
"On totta, että kaikki voimat ja ajatukset ovat suunnatut sotatoimiin", lisäsi Eerik Sparre, "mutta se ei ole minään syynä sisäisen hallinnon huonoon järjestykseen. Jos tänne tulee ulkomaalaisia joko omissa asioissaan tai vierasten valtain toimissa, niin he saavat pitkiä aikoja virua täällä ja maksaa kalliita kustannuksia, sentähden että kuninkaallisella majesteetilla ei ole aikaa ottaa heitä vastaan. Liturgia se vie hänen aikansa, niin että hän yhtämittaisista muistutuksista huolimatta ei ole vielä tehnyt mitään järjestyssääntöjen aikaansaamiseksi kansliaansa varten, jossa nyt toinen määräys kumoo toisen."
"Minä puolestani", puuttui kreivi Pietari puheeseen, "olen useita kertoja huomauttanut, että olisi pantava täytäntöön mitä kerran on kuninkaallisen majesteetin, Kaarle herttuan ja valtaneuvoston suostumuksella päätetty, eikä meneteltävä niinkuin nyt, että käytetään toiseen tarkoitukseen mitä toiseen on määrätty."
"Minun tapani ei ole ottaa puolustaakseni epäjärjestystä", virkkoi Ture herra, "mutta mitenkähän käy, kun kuninkaallinen majesteetti jättää neuvostoon ne ehdotukset, joista hän tahtoo kuulla neuvoston mielipidettä? Saako hän edes vastausta, eikö neuvosto sen sijaan tee kuninkaalle vallan toisia kysymyksiä ja esityksiä asioista, jotka sen mielestä ovat epäkunnossa?"
"Mutta ei säästä hänkään sitten haukkumasanoja", huudahti herra
Hogenskild.
"Niin", sanoi kreivi Pietari, "neuvoston asema ei ole niinkään kadehdittava, kun kuninkaan luonne on niin kärtyinen, ja kun on niin paljon ja niin painavia syitä muistutuksiin — esimerkiksi nyt tämä kysymys läänityksien peruuttamisessa."
"Siihen emme koskaan suostu!" huudahti Sparre. "Rahapula on osaksi seurauksena melkein uskomattomasta epäjärjestyksestä rahain hoidossa, osaksi siitä tuhlaavaisuudesta, jolla hän käyttää kertyviä varoja kaikkeen muuhun paitsi mihin niitä paraiten tarvittaisiin."
"Pelkäänpä", sanoi Ture herra, "että hänen onneton halunsa rakentaa kalliita rakennuksia nielee ylenmäärin maan varoja."