"Kansa on sytyttävä viimeisenkin kynttilänsä!"
Näin he huudahtelivat kuin kilpaa, ja Juhana hymyili tyytyväisesti näin makeita sanoja kuullessaan.
Kreivi Pietari kumarsi syvään. "Rohkenemmeko syvimmässä alamaisuudessa pyytää saada tietää sen korkeasukuisen ruhtinattaren nimen, jonka teidän armonne on valinnut?"
"Jalot herrat", huudahti kuningas hilpeästi (pahin oli nyt voitettu), "minä en ole valinnut ketään Euroopan ruhtinattarista, vaikka luulen, että vaalimme olisi heitä miellyttänyt. Korkean isäni esimerkin mukaan tahdon minä Ruotsin ylevästä aatelistosta valita neitosen, joka on tuleva puolisokseni ja Ruotsin kuningattareksi."
Uutinen oli luonnollisesti aivan odottamaton; sentähden oli ihastus rajaton. Huudettiin ja ihmeteltiin kilpaa. Juhana kuningas seisoi kuin epäjumala onnellisten alamaistensa keskessä.
"Sentähden olen nyt vieraananne tänään, kreivi Pietari."
Tämä suuteli kuninkaan kättä. "Koko parvi nuoria neitosia on prinsessan ympärillä", vastasi hän.
"Tahdonpa heti nähdä heitä."
Kuumennetun viinin lämmittämänä astui kuningas koko seurueineen nuorten keskelle. Rakkaasti hän tervehti prinsessaa, ojentaen sitten muutamin ystävällisin sanoin kätensä talon ihanalle tyttärelle. Tämä kalpeni tällöin niin vahvasti, ettei se voinut jäädä kuninkaalta huomaamatta, ja keveästi kumartaen hän laskikin irti kätösen luoden häneen pitkän, kaipaavan silmäyksen.
Annalta, joka seisoi lähellä, pääsi helpotuksen huokaus. Sigrid oli pelastettu.