"Jos soitan tätä kelloa, tulee hän heti."
Sigismund tempasi kellon käteensä ja soitti kiihkeästi ja pitkään.
"Hätikkö, enhän minä ehdi pois edes."
Anna kohtasi todellakin ovessa nuoren tytön, joka hämillään pysähtyi prinssin nähdessään.
"Hänen armollaan on jotakin kysyttävää sinulta", sanoi prinsessa hieman ylhäisesti. "Puolen tunnin kuluttua palaan kuulemaan päätöstänne."
Kääntymättä hän poistui huoneesta.
Ebba oli luonteeltaan ujo ja kainosteleva; vaaraa aavistaen, hämmästyksissään ja vavisten hän pysähtyi ovelle.
Sigismundin sydän oli heti ensi näkemästä kiintynyt tähän neitoseen; kahden viime vuoden aikana he olivat melkein joka päivä tavanneet toisensa, mutta aniharvoin vaihtaneet muutamia sisällyksettömiä sanoja.
Hoveissa on yleensä terävät silmät sellaisissa suhteissa, ja prinssin rakastuneet katseet olivat jo aikoja sitten ilmaisseet hänen salaisuutensa.
Lukemattomia kertoja oli Ebba Hornia kiusoiteltu prinssin tähden, mutta häneltä ei koskaan päässyt ilmi mitään; hänen vaatimaton, kainosteleva olemuksensa vaikutti, että häntä luultiin tässä suhteessa melkein tunteettomaksi.