Hän oli kiirehtinyt tehdäkseen kuningatar Annan mieliksi ja ennenkuin oli tarkemmin sovittu vaaliehdoista.
Määrättynä päivänä kokoontuivat vaalivaltaiset — kuitenkin vain kuningattaren puolue.
Nämä valitsivat yksimielisesti Sigismundin kuninkaaksi.
Muutamia päiviä senjälkeen kokoontui vastapuolue kuningasvaaliin ja valitsi Maksimilianin.
Etenkin oli Viro riitakapulana.
Kuningas Juhana tahtoi mieluummin jättää koko jutun kuin luopua Virosta, ja hänen lähettinsä olivat tässä suhteessa saaneet ankarat ohjeet.
Eerik Sparre se varsinaisesti otti osaa keskusteluihin, ja hän selitti, että hänen oli mahdotonta toimia kuninkaan selviä ohjeita vastaan.
Zamoisky, joka oli suuresti mieltynyt ruotsalaiseen ylimykseen, kuvaili tälle, että oli kysymyksessä kruunu ja valtakunta ja että sellaisessa tapauksessa voisi toki tehdä myönnytyksiä.
"Olen vain lähetti", vastasi Sparre, "ja kunniani kieltää minua käymästä yli valtuuksieni."
Kun ei mikään muu auttanut, koetettiin mitä lupaukset suurista puolalaisista tiluksista vaikuttaisivat, mutta Eerik herra vastasi, että mitkään yksityiset edut maailmassa eivät voi saada häntä hyväksymään sitä, mitä velvollisuus pakotti hänet hylkäämään.