Tällä kertaa ei ollut vähempää kuin kolme kruununtavoittelijaa, paitsi Sigismundia.
Mainittavin oli Feodor, Venäjän uusi tsaari, senjälkeen Saksan keisarin veli, Itävallan arkkiherttua Maksimilian, ja kolmantena Siebenbürgin suuriruhtinas, kuningas Stefanvainajan sukulainen.
Jokainen antoi suuria, loistavia lupauksia.
Kaupanteko alkoi.
Maksimilian lupasi maksaa valtiorahastoon 800,000 guldenia.
Sigismund lupasi jättää sillensä kaikki ne saatavat, joita hänen isällään oli Puolassa.
Molemmat toiset tarjosivat niin paljon vähemmän, että kävi kohta selväksi, että nämä kaksi tulivat taistelussa kysymykseen.
Mahtavat puolueet ryhmittyivät heidän ympärilleen. Leskikuningatar käytti koko vaikutuksensa Sigismundin hyväksi, ja häneen yhdistyi pian sotapäällikkö ja suurkansleri Zamoisky sekä samalla paavi. Yhteisin ponnistuksin onnistui heidän vihdoin saada Sigismund valituksi.
Paljon vaikutti tässä myöskin se seikka, että nuori ruhtinas polveutui Jagellon suvusta.
Heti kun pääkohdissa oltiin yksimielisiä, julisti Zamoisky kuningasvaalin elokuun 9 päiväksi.