"Te mahdutte sinne molemmat. Totta on, että rakastan häntä kaikesta sydämestäni."
Puolaan oli lähetettävä neuvottelijoita, ja pitkien arvelujen jälkeen valittiin niiksi Eerik Brahe ja Eerik Sparre.
He olivat langoksia ja tunnetut sivistyksestään ja tiedoistaan.
Jälkimäinen, Eerik Sparre, pyysi päästä tästä luottamustoimesta, hyvin huomaten mitä vaaroja ja ikävyyksiä siitä saattoi koitua, mutta kuningas oli itsepäinen. Hän pyysi ystävyyden osoitusta ja sanoi loukkaantuvansa kovasti, jos saisi epäävän vastauksen.
Puolalaisten vaatimuksien suhteen sovittiin määrätyistä ehdoista; ja näin valtuutettuina lähettiläät lähtivät.
* * * * *
Puolan valtiopäivät kokoontuivat kesäkuun 30 p:nä 1587 Varsovaan.
Jagellojen suvun sammuttua oli Puolasta tullut vaalivaltakunta.
Suurin valta oli aatelistolla ja papistolla, ja jokaisesta uudesta kuningasvaalista saivat he aihetta itsekukin haalia itselleen niin paljon etua kuin suinkin.
Sentähden oli tullut tavaksi, että kuninkaaksi valittiin se, joka enimmän voi siitä arvosta maksaa, joko sitten etuoikeuksia tai puhdasta rahaa.