Näihin ei kuningas Sigismund koskaan saanut tehdä mitään muutosta, eikä hän myöskään saanut tuoda mukanansa Ruotsiin useampaa kuin kaksi katolista kirkonmiestä.
Maan yhteiskunnallisen vapauden turvaamiseksi oli siihen otettu yhtä ja toista vanhasta unionista Tanskan kanssa.
Hallitusta hoitamaan oli valittava muutamia eteviä henkilöitä; luku määrättiin seitsemäksi, ja oli herttua Kaarlella oikeus nimittää yksi heistä.
Herttuan oikeudet jäivät semmoisiksi, kuin ne Vadstenassa säädettiin, ja kuninkaan oli vahvistettava sekä veljensä että vapaaherrain ja kreivien läänitykset.
Ruotsin ylimystö ei ollut unhottanut mitä vapauksia se aikaisemmin oli nauttinut.
Usein puhuttiin menneistä päivistä, jolloin korkeilla maallisilla ja hengellisillä herroilla oli huostassaan kaikki, mikä nyt kuului kuninkaan tehtäviin.
Eikö heidän aurinkonsa ollut taas nousemassa? Mitä etuja voisikaan hankkia itselleen, kun kuningas yhtämittaa oli poissa ja sitäpaitsi toista uskontoa?
Vanha pappisvalta kohotti taas päätänsä. Ojentaisiko aateli sille avustavan kätensä, vai perustaisiko se oman mahtavuutensa käyden taisteluun papistoa vastaan?
Olihan Puola vaalivaltakunta? Eikö Ruotsistakin voisi tulla semmoinen?
Juhana ja Sigismund hyväksyivät ja allekirjoittivat hallitusmuodon syyskuun 7 p:nä 1587.