Hän katseli kuvaa kauan. "Kuka hän on?" kysyi hän syvään huoaten.
"Itävallan prinsessa Anna. Avioliitto hänen kanssaan tekisi mahtavan
Itävallan vihollisesta liittolaiseksi."
"Minä en voi… Ebbani…" sanoi hän.
"Häntä et saa enää koskaan nähdä. Uskontonne varsinkin erotti teidät;
Puolan täytyy saada katolinen kuningatar."
Kuningas silmäili vielä kerran kuvaa ja tahtoi sitten antaa sen takaisin.
"Pidä se", sanoi kuningatar, "ja lupaa minulle katsella sitä kerran päivässä, niin otamme, jos niin tahdot, kolmen kuukauden kuluttua asian uudelleen puheeksi."
Sigismund suuteli kuningattaren kättä, mutisi jotakin ja otti kuvan.
"Sepä kävi helpommin kuin luulinkaan", sanoi kuningatar itsekseen.
Kuukauden kuluttua sanoivat Ruotsin herrat, että heidän nyt täytyi lähteä kotiin, ja Sigismundin täytyi vaikkapa vastenmielisestikin suostua siihen.
Ratkaisematta jäänyt riitakysymys Vironmaasta antoi syytä pelätä jälkilaskuja, ja suojellakseen herroja antoi Sigismund heille heidän pyynnöstään avoimen kirjelmän, jossa hän selitti, ettei hänellä itsellään eikä heilläkään ollut aikomustakaan erottaa Viroa Ruotsista Juhanan kuoleman jälkeen.