"Mitä tahdotte?" kysyi Anna tyytymättömästi.
"Olen onnistunut saamaan italialaisen runoilijan Danten kuolemattoman teoksen, Divina commedia, ja rohkenen kysyä, saanko lukea teille siitä?"
"Te tunnette siis italialaiset runoilijat?"
"Tunnen, olen ollut Italiassa kolme vuotta."
"No lukekaa, alkakaa heti!"
* * * * *
Nuori kuningas vietti huolettomia ja iloisia päiviä alituisissa juhlimisissa.
Molemmat ruotsalaiset herrat olivat vielä jäljellä ja saapuvilla kaikissa neuvotteluissa Puolan neuvostossa. Hän keskusteli aina ensin heidän kanssaan, ja kun hän sitten lausui mielipiteensä, ihailtiin hänen viisauttaan ja älyään.
Mutta oli myöskin hetkiä, jolloin hän oli surumielinen. Päättävästi kieltäytyi kuningatar ilmaisemasta hänelle missä Ebba Horn oleskeli, ja hänestä tuntui mahdottomalta elää ilman tätä.
Eräänä päivänä kuningatar antoi hänelle suljetun medaljongin, ja kun hän sen aukaisi, oli siellä hyvin nuoren ja tavattoman ihanan naisen kuva.