Oliko tämä lahja hänelle, halveksitulle, ja kuuluiko neitokin lahjaan?
Sitä hän ei saanut selville, ja jos hän kysyisi, ei hän ehkä saisi vastausta… ei, hän päätti odottaa ja haaveilla onnesta, joka ei koskaan tässä maailmassa tule hänen omakseen.
Isä Anselm ei tahtonut velvollisuutensa tuntevana kokkina joutua häpeään koreiden muukalaisten silmissä, mutta nämä olivatkin varatut kaikkien mahdollisuuksien varalle; heillä oli mukanaan omat ruokavaransa ja oma kyökkimestarinsa, ja yhdistetyistä varoista saatiin näin maukas ateria.
Isäntänä tuli Kustaan juoda vierasten malja, mutta se mieto viini, jota hän käytti, olikin vaihdettu väkevämpään ja tulisempaan, ja sitä nauttiessaan hän tunsi rohkeutensa ja voimiensa kasvavan. Mitäpä siinä oli sopimatonta, että tsaari tahtoi tavata Kustaata, Eerik XIV:n poikaa.
Seuraavana päivänä hän ilmoitti lähetystölle olevansa valmis matkaan.
Mutta nyt odotti häntä uusi yllätys.
Useita kalliita, puoleksi itämaisia pukuja oli varattu häntä varten, ja kun hän jonkun verran vastustettuaan oli taipunut pukeutumaan semmoiseen, huudahtivat venäläiset, että hän nyt näytti syntyperäiseltä ruhtinaalta ja kuninkaalta.
Kustaa käsitti sen varmaankin tyhjäksi kohteliaisuudeksi, oikeata tarkoitusta hän ei aavistanut.
Taivalta tehtiin kaikella mukavuudella, ja nuoren herran yksinkertainen ja vaatimaton esiintyminen kaikesta siitä kunnioituksesta huolimatta, mikä hänen osakseen tuli, valtasi siihen määrään venäläisten sydämet, että he Moskovaan saavuttaessa lankesivat hänen jalkoihinsa pyytäen hänen suojelustaan.
Uneksiko hän vai oliko valveilla? Kaikkiin kysymyksiin oli hänelle vastattu: