"Tyttäreni Maria", sanoi tsaari.
"Taivaan kuningattarelta hän näyttää", huudahti Kustaa edelleen polvillaan, "ja ainoastaan näin rohkenen osoittaa hänelle kunnioitustani."
"Nouskaa, ritari!" sanoi neito ojentaen hänelle kätensä.
Hän totteli, mutta pitikin edelleen häntä kädestä.
Silloin Maria katsoi veitikkamaisesti hymyillen häneen.
"Niin, niin", huudahti Kustaa ihastuksissaan, "tuollainen olette kuvassa, tuollaisena olen yöt-päivät nähnyt teidät edessäni siitä asti kuin sain tämän kalliin kuvan!"
Hänellä oli medaljongi povellaan; hän otti sen esiin ja suuteli sitä.
Punastuen pani Maria kätensä silmilleen.
"Tiesinpä", sanoi Boris nauraen, "että kuva olisi kylliksi haihduttamaan teidän epäröimisenne; te rakastatte Mariaa, niin tekee jokainen, jonka olen suonut nähdä hänet, mutta teille minä annan hänet, jos onnistutte voittamaan hänen rakkautensa."
Kustaa ei tiennyt uskoako korviaan.