"Jotta voisitte sopia asiasta, jätän teidät hetkiseksi kahden", lisäsi venäläinen. "Katsokaa, että asiat sukeutuvat minulle mieliksi."
Ja hän käydä lynkytti nauraen pois.
Mutta Kustaa seisoi liikkumattomana tuijottaen kauniiseen tyttöön.
"Maria!" virkkoi hän.
Hämillään katseli tyttö häntä; sitten hän istui sohvaan ja peitti kasvonsa käsillään.
Kustaa polvistui hänen viereensä. "Työnnätkö minut luotasi?" kysäisi hän.
"En", vastasi tyttö ja ojensi hänelle kätensä. "Mutta älkää polvistuko noin isäni nähden, sillä täällä Venäjällä ei ole tapa niin."
"Mutta kun olemme kahden?"
"Silloin saatte tehdä niin, niin kauan kuin se huvittaa minua."
"Ja kuinka pitkä aika se on?"