"Mistäpä sen tietäisin… laskekaa irti käteni."
"Etkö tahdo antaa sitä minulle ainaiseksi?"
"Se ei riipu minusta. Mutta sanokaa mitä lausuitte kuvan nähdessänne."
"En mitään, seisoin kuin sokaistuna!"
"Komeiden jalokivien tähdenkö!"
"En, Maria, vaan sinun tähtesi. Minä suutelin kuvaa ja ajattelin…"
"Mitä ajattelitte?" kysyi hän uteliaasti.
"Jospa kerran saisin sulkea hänet syliini." Kustaa rohkeni kietoa kätensä hänen vyötäisilleen.
"Entä sitten?" kysyi Maria.
"Ja saisin painaa suudelman hänen huulilleen."